Ei pakkotenttimiselle?

Perjantai 18.1.2013

On kevätlukukauden ensimmäinen kasvatustieteen yleinen tenttipäivä. Kello alkaa lähestyä kahtatoista, ihmisiä valuu hiljalleen paikalle. Ripustamme lakanoitamme Liikunnan tenttisalien eteen, kaikki alkaa olla osaltamme valmista. Julistan gallupin avatuksi. Tunnelma on yleisesti hieman säikähtänyt ja varautunut, tällaiseen ei selkeästi ole totuttu. Ensimmäiset reippaat tulevat kuitenkin ikuistamaan kätensä lakanoihin, nimenhuudon alkaessa olemme saaneet jo vajaa kymmenen värikästä tassuääntä.

Herätyskellomafian toisessa tempauksessa tenttijöitä pyydettiin ottamaan kantaa pakkotenttimiseen. Kaksi lakanaa, kaksi väitettä.

1) Valkoinen lakana: "Ei ole ongelma, että tentti on ainoa suoritustapa"

2) Vihreä lakana: "Ei pakkotenttimiselle, aina tarjottava vaihtoehtoinen suoritustapa"

 







 Ja ei kun tassu siihen lakanaan, joka vastasi omaa kantaa. Tentistä poistuessaan ihmiset olivat jo selvästi hieman rentoutuneempia ja moni tuli ikuistamaan kädenjälkensä jomman kumman väitteen puolesta. Lähes jokainen äänensä antanut oli tosin houkuteltava ja lämmitettävä antamaan äänensä. Jälkikäteen pohdittuna alun pelokas ja arka tunnelma on toisaalta täysin ymmärrettävää. Kun tutussa ympäristössä on yhtäkkiä jotain epätavallista ja "sinne kuulumatonta", ensimmäinen primitiivinen tunnereaktio on itsellänikin pelko: onko täällä turvallista, miten täältä pääse pois, olenko vaarassa?

Voiko ukulelella rauhoittaa hermostunutta tunnelmaa?

 
Tentin alettua luonamme vieraili epäilyttävästi vaksia muistuttanut henkilö, joka oli hyvin hyvin huolissaan siirtämästämme jättinäytöstä ja siitä tulisiko se osumaan kattoon. Huoli vaikutti lopulta varsin näennäiseltä, olisiko ollut sitten heijastus vaksin halusta palauttaa tilaan sen alkuperäinen "järjestys". Uskon, että tunnetasolla uhkasimme tempauksellamme juuri monen tunnetta tutun ja turvallisen Järjestyksen ylläpysymisestä. Onneksi ihmisten kanssa rauhallisesti keskustelemalla voi usein tehdä selväksi, että ei tässä mitään tihutöitä olla tekemässä.

Taustalla välittömässä hengenvaarassa ollut jättinäyttö

Opiskelijoiden lisäksi myös henkilökunta osallistui gallupiin. Palaute oli sekä rohkaisevaa ("Pitäkää meteliä yllä!") että lievästi närkästyneen oloista. Yksi tenttiä valvomaan matkalla ollut opettaja kysyi minulta: "Mitä te protestoitte?". Vastasin: "Tämä ei ole protesti, tämä on gallup". Myös kyseinen opettaja antoi tämän jälkeen äänensä. Koko tapahtuman hauskin koukku olikin mielestäni se, että kaikki näytti mielenosoitukselta, vaikka kyseessä ei ollut mielenosoitus. Oliko gallupimme siis jonkinlainen valemielenosoitus?

Opiskelijoiden keskuudessa saimme yleisesti ottaen varsin hyvän, vaikkakin melko hämmentyneen oloisen vastaanoton. Toiset opiskelijoista kritisoivat tempaustamme esimerkiksi siitä, että "eihän meillä OKL:ssä edes ole paljon tenttejä" (gallupissa ei tosin kysytty sitä, onko tenttejä liikaa, vaan pitäisikö niille tarjota aina vaihtoehto. Tämän lisäksi gallup oli suunnattu kaikille kasvatustiedettä niin pää- kuin sivuaineena lukeville.). Olin kuitenkin iloinen kaikesta saamastamme kritiikistä, joka oli parhaimmillaan osuvaa ja aidosti rakentavaa (ainutkaan kommentti ei ollut myöskään avoimen vihamielinen). Juuri kriittisyttähän tässä on sitä paitsi lähdetty yhteisössämme herättämään! Jotkut jättivät äänensä antamatta, koska eivät yksinkertaisesti osanneet päättää kahden tarjotun vaihtoehdon väliltä (yksi antoikin äänensä molemmille väittämille). Juttelin myös pienen vauvansa kanssa tenttivää äitiä odottanutta isää, joka pohti insinööritaustastaan käsin kiintoisasti sitä, voiko tenttejä mielestämme välttää kaikilla tietenaloilla, esimerkiksi matematiikassa. Erinomainen kysymys, jota en ollut itse tullut ajatelleeksi kasvatustieteellisen kohderyhmämme vuoksi.

Mikä tempauksemme idea sitten oli? Eikö meillä opiskelijoilla tosiaan ole parempaakaan tekemistä kun ripustella lakanoita, sotkea käsiämme maaliin ja leikkiä vallankumousta? Onko herätyskellomafia pohjimmiltaan vain joukko lapsellisia ja huomionkipeitä typeryksiä? Miksi tämä ihmeellinen meteli, miksi tällainen outo härdelli? Ovatko kasvatustieteilijät seonneet lopullisesti?

Gallupimme idea oli periaatteessa hyvin vaatimaton: kysyä ihmisten mielipidettä. Kasvatustieteen opiskelijat ovat pääaineensa kautta myös oman oppimisen asiantuntijoita, joten halusimme tietää, mitä periaatteellista mieltä he ovat tenttien vaihtoehdottomuudesta koulutuspoliittisena ratkaisuna? Pitäisikö kasvatustieteen opiskelijan saada yliopistolla olla oman oppimisensa asiantuntija ja antaa hänelle valtaa ohjata omaa oppimisprosessiaan? Pitäisikö meille tarjota vaihtoehtoisia suoritustapoja, jotta voisimme halutessamme eriyttää opintojamme ja valita itsellemme mielekkäimmän ja motivoivimman suoritustavan?

Herätyskellomafia jalkautuu kampukselle tekemään juuri tällaisia inhottavia, mutta välttämättömiä kysymyksiä. Kasvatustieteen sisällä on jo sen tutkimuskohteenkin (kaikenlainen kasvatus ja koulutus) velvoittamana käytävä julkista keskustelua sen omista akateemisista pedagogisista käytännöistä ja niiden mielekkyydestä. Akateemiset oppimisympäristöt ovat koulutuspoliittisia valintoja siinä missä minkä tahansa koulun käytännöt; ne eivät ole luonnollisia tai itsestään selviä rakenteita, vaan seurausta historiallisesta jatkumosta kasvatustieteissä. Epäkohdat oppimisympäristöissämme ovat epäonnistuneita koulutuspoliittisia valintoja, jotka voi ja pitää muuttaa. Ainoa tapa vaikuttaa näihin epäkohtiin on politisoida ne ja nostaa kasvatustieteellisen yhteisömme julkiseen keskusteluun. Ja voi kuulkaa, tätä tulemme totisesti tekemään! Tämä onkin vasta toimintamme alkusoittoa eli tästä eteenpäin esimerkiksi luokanopettajaopiskelijoiden kannattaa kampuksella varautua siihen, että Outo Käytös Lisääntyy. 

Melko kiltti tempauksemme sai monet varpailleen. Tämä on ymmärrettävää, koska tällaiseen ei ole vielä totuttu, eivätkä ihmiset ole vielä tietoisia ryhmämme toiminta-ajatuksesta. Liikunnalla meiltä kyseltiinkin, että mihin tämä kaikki oikein liittyy, johon vastasimme laveasti: "Tämä on osa laajempaa toimintaa, joka on käynnistymässä. Sanotaanko näin, että härdellit saattavat tulevaisuudessa lisääntyä..". Jos tämä tuntui sinusta muuten jotenkin repäisevältä, kannattaa muistaa, että et ole nähnyt vielä mitään.

Ai niin, no miten siinä gallupissa sitten kävi? Lopputulos: 51-7 pakkotenttimisen lopettamisen puolesta. Lähetimme gallupin tulokset sekä opettajankoulutuslaitoksen että kasvatustieteiden laitoksen pedagogiselle johtajalle, lakanat löysivät tiensä ainejärjestötila Kasvistoon kanahäkkien koristukseksi.

Feng shui

 
(Herätyskellomafia on salaseura ja kirjava joukko kriittisiä kasvatustieteen opiskelijoita. Olemme värikäs ryhmä ilman ryhmäkuria. Koska jokainen mafioso ja mafiosa edustaa vain itseään, jokaisesta iskustamme on vastuussa ainoastaan kyseisen tapahtuman järjestäneet henkilöt. Jos jokin performansseistamme on siis sinusta nyt tai tulevaisuudessa mauton, ehdotamme että tuomitset heti surutta koko joukon tämän yhden tempauksen perusteella riippumatta siitä, ovatko muut tempaukset kuinka oivaltavia tahansa. Herätyskellomafia on ryhmä ilman johtajaa. Tämä ei tietenkään periaatteessa estä sinua syyttämästä häntä iskuistamme.)

Oopiumia kansalle eli toiminta käynnistyy

Maanantai 14.1.2013

Herätyskellomafian ketsuppipurkin avaus tapahtui dueton voimin kevätlukukauden toisen opetusviikon maanantaina POM11US-luennolla. Tämä duetto oli Karl Marx ja hänen burkhaan pukeutunut ystävänsä. Luennolla Karl Marx jakoi muun muassa erehdyttävästi ranskanpastillien makuista oopiumia kansalle, joista valtaosa tarttui tilaisuuteen. Marxin burkhaan pukeutunut ystävä oli koko luennon ajan passiivisen hiljaisena, mikä ei tosin eronnut enemmistöstä muita opiskelijoita.

 

Emme tiedä kuinka monelle aukesi oudon pariskuntamme tempauksen pointti (luennoitsija arveli Marxia joulupukiksi), mutta kuten nokkelimmat saattavat kuvitella, se oli osaltaan kyseenalaistaa uskontokuntaan sidottu uskonnonopetus suomalaisessa peruskouluissa ja myös muistuttaa erilaisista uskontonäkemyksistä. Muistakin yhteyksistä tuttu Karl Marxhan on uskontokritiikissään todennut, että uskonto on kansan oopiumia, koska se tarjoaa hetkellistä lievitystä kipuun, mutta ei pysty poistamaan kivun aiheuttajaa. "Oopiumin" jakaminen luennolla olikin selvä viittaus tähän kommenttiin, ja toisaalta toisessa merkityksessä myöskin hauska symboli myös esim. siitä, kuinka myös itse luentotyötavasta aiheutuvaa pedagogista kipua voidaan lievittää vaikkapa oopiumilla.

Mutta mistään ateismikäännytyksestä tai uskontovihamielisyydestä ei tempauksessa ollut kyse, vaan nimenomaan herätellä ihmiset ajattelemaan, että onko nykyinen tapa opettaa uskontokuntasidonnaista uskontoa kouluissa järkevä. Tästä muistuttikin ehkä enemmän burkhaan pukeutunut muslimitoverimme, joka pelkällä hiljaisella läsnäolollaan ja joukkoon kuulumattomuudellaan toi näkyväksi kurssin opetuksestamme häivytetyn tunnustuksellisen evankelis-luterilaisuuden, jota esimerkiksi opettajankoulutuslaitoksemme nykyisessä OPS:ssa ei kurssin kuvauksessa jostain syystä mainita ollenkaan. Mielenkiintoinen sivuhuomio burkhan alta oli, että lähes kukaan ei katsonut tätä henkilöä silmiin. Tältäkö muslimista Suomessa tuntuu? Onko burkha päällä kävelevä ihminen yhteiskunnassamme sosiaalisesti olemassa vai ulossuljettu? (Mainittakoon tässä väärinkäsitysten välttämiseksi, että suurin osa maailman musliminaisista ei käytä burkhaa.)

Antaako yhteen uskontokuntaan painottuva uskonnonopetus sitten hyvät eväät erilaisten uskontojen ja kulttuurien kohtaamiseen monikulttuurisessa maailmassa? Miksi koulun pitäisi vastata uskontokuntaan sidotun uskonnon opettamisesta? Jos uskonnon opetuksessa lapsen on määrä perehtyä omaan uskontoonsa, kuinka "oma" lapselle on ylipäätään jokin uskonto, jos hän ei saa vaikuttaa viralliseen uskontokantaansa välttämättä ennen 18 vuoden ikää? Sorretaanko yhteiskunnassamme lasten uskonnonvapautta? 

Miksei elämänkatsomustiedon aidosti dialogista työtapaa tai arvokkaita oppisisältöjä käytetä nykyistä enemmän hyödyksi peruskoulussa? Jos tutkit esimerkiksi elämänkatsomustiedon oppisisältöjä peruskoulussa, niin mikä on se pedagoginen syy, että tällaisia oppisisältöjä ei opeta kaikille? (Vertailun vuoksi voit tutkia esim. evankelis-luterilaisen oppiaineen oppisisällöt, s. 204-208).

Herätyskellomafia on yhteisöllinen ja yksilöllinen ryhmä: tempaukset toteuttaa Herätyskellomafia, mutta ryhmän sisälläkin saattaa olla erilaisia näkemyksiä tempauksista — tämä nähdään rikkautena.