"HERÄTYS!", huudamme astuessamme kesken tunnin luokkaan maanantai-iltapäivänä. Vanhanaikaisen pirisevän herätyskellon joutuu korvaamaan matkapuhelimen hurmaava piippausherätys, mutta hätä ei lue lakia. Kotiryhmänsä demoa pitämässä ollut Johanna Kainulainen katsoo hämmentyneenä sisään syöksynyttä sekalaista poppoota. Kun kerromme, että Herätyskellomafia haluaa palkita Johannan, tämän kasvoille nousee leveä hymy. Kerromme hänen meidän mielestämme ansainneen diplomin ja perusteluiksi kerromme Johannan aidon ja ystävällisen asenteen opiskelijoita kohtaan, sekä eteenpäin suuntautuvan ja näkemyksellisen otteen. Myös Johannan arvostava suhtautuminen opiskelijoiden kriittisiin ja rehellisiin kommentteihin ansaitsee kiitoksen. Näissä asioissa voivat muut opettajat ottaa omassa pedagogiikassaan Johannasta edistyksellistä malliesimerkkiä. Perustelut kerrottuamme Johannan hymy on leventynyt entisestään. Diplomin lisäksi annamme jälleen porkkanapussin, ”Keppi ja porkkana –ideologiaan” nojaten.
Halauksien ja onnittelujen jälkeen muu herätyskellomafia poistuu paikalta, mutta minä soluttaudun kotiryhmäni joukkoon. Tempausta kiinnostuneina katselleet opiskelijakaverini kyselevät, mistä oikein on kyse ja teen pikaisen selvityksen. Herätyskellomafiamme saa osakseen innostavia kehuja ja kommentteja. Lopulta Johanna saa positiiviselta hämmästykseltään ja ehkä jopa liikutukseltaan jatkettua kotiryhmätapaamista.
Hyvä Johanna! Hyvä herätyskellomafia!
VastaaPoista